Kuka on Terhi?
Kuka minä olen?
Olen Terhi Immonen. Yrittäjä, äiti, vaimo ja "ikuinen teini". Olen tosiaan syntynyt vuonna 1988 tuolla länsirannikolla Vaasassa, josta muutin vuonna 2009 tänne Tampereelle, missä edelleen asustelen perheeni kanssa.
Nykyään pyöritän yritystä nimeltä Healthfactory Oy (TNT Trainerit). Kyseessä on siis sähköinen työkalu liikunta-alan ammattilaisille. Palvelu tosin tarjoaa nykyään myös kuluttajille palveluita eli sieltä voi etsiä itselleen trainerin, ostaa valmiita ohjelmia, seurata edistymistään, jne. Uskallan tätä nykyä väittää, että kyseessä on alan koviten kasvava tuote erityisesti tuolla valmennuspuolella.
Yrittäjätaipaleeni aloitin vuonna 2013 toiminimellä (Personal Training palvelut) ja vuotta myöhemmin 2014 vuonna syntyi tosiaan Healthfactory Oy. Kutsun itseäni mielummin yrittäjäksi, kuin toimitusjohtajaksi. Se yrittäjä-titteli vastaa kuitenkin paremmin todellisuutta ;)
Tämän lisäksi "harrastelen" kaikkea muutakin eli järjestän vuosittain tuolla Mikkelissä Nina Väisäsen kanssa Mikkelin Neito -kisat, toimin Suomen nuorten yrittäjien (Pirkanmaa) varapuheenjohtajana, teen harrastuksena edelleen personal training -valmennuksia, toimin Fitnesstukun Ambassadorina ja olen mukana muutenkin kaiken näköisessä hommassa missä milloinkin.
Tämä johtuu yksinkertaisesti luonteestani. Olen äärimmäisen määrätietoinen ja kunnianhimoinen, mutta toisaalta kaipaan myös hyvin paljon vaihtelua. Toisaalta vahvimmaksi piirteekseni kyllä uskallan väittää "toisin ajattelun" tai "luovuuden", miten nyt kukakin sen haluaa esittää. Tykkään ajatella "out of the box" ja suunnitella sellaisia juttuja, jotka kuulostaa mahdottomilta. Mitä mahdottomampi, sitä kiinnostavampi.
Olin hyvin energinen ja tekevä jo pikkutyttönä, voimakkaine tunteineen ja mielipiteineen. Tosin lapsena en oikein sopeutunut vielä mihinkään. Jäin usein ulkopuolelle, koulussa en jaksanut keskittyä ja muutenkin häsäsin vähän liikaa kaikkea. Olin myös aika pomottava kaveri siinä määrin, että halusin aina päättää mitä tehdään ja keksin mitä älyttömämpiä leikkejä. Onneksi vuosien varrella olen kasvanut, tosin jotkut asiat ei koskaan muutu, niissä koitetaan vain kehittyä, mutta kyllähän se perusluonne siellä kuitenkin vallitsee.
Työelämässä mä oon koittanut kieltämättä vaikka mitä ja ennen yrittäjyyttä pisin työsuhteeni taisi olla 2,5 vuotta. Mulla on äärimmäisen kova tarve toteuttaa itseäni ja mulla kieltämättä meni myös hetki löytää se juttu, josta myös nautin täysin rinnoin! Olen äärimmäisen onnellinen, että olen nyt sen löytänyt ja loistan jossain mistä oikeasti tykkään ja missä mun parhaat ominaisuudet pääsee valloilleen!
Täytyy kyllä myöntää että tässä on mukana myös vahvasti mun intohimo tehdä tätä eli suurimmaksi osin oon päässyt tähän pisteeseen intohimon ja sitoutumisen voimalla! Sitkeyttä tämä on kyllä vaatinut.
Mä voin rehellisesti myös myöntää, että välillä ihmiset luulee, että meidän perhe on jotenkin tosi rikas ja kaikki on niin kivaa ja ihanaa. On totta, että ulospäin se tältä usein näyttääkin. Se kuitenkin johtuu vain siitä, että se on meidän tyyli. Kyse ei ole kulissista vaan positiivisten asioiden hypetyksestä, joista ammentaa voimaa aina huomiseen. Ei ne asiat aina niin hyvin ole kuin vaikuttaa, mutta pyritään silti välttämään sitä negatiivisuuteen painumista ja haetaan vaikka väkisillä positiivista fiilistä arkeen. Välillä siinä onnistuen.
Todellisuudessahan meilläkin on haasteita ja niitä on ollut paljon! Mun mies (Tuomas Immonen) on siis myös yrittäjä ja aloitti jo vuonna 2009 yrittäjyyden (samana vuonna kun aloimme seurustella). Ei ne ekat vuodet olleet helppoja. Mä jouduin myymään mun auton, mies asuntonsa, jne. Mä olin meistä ainut joka tienasi palkkaa pitkän aikaa. Tuomas oli kuitenkin sitkeä ja puski menemään, kunnes lopulta 2012 oli saanut homman siihen pisteeseen, että oli mahdollisuus tehdä toisinpäin. Siitä siis vuosi myöhemmin minä aloitin yrittäjyyteni ja olin vaihteeksi se, joka ei tienannut mitään. Olen itseasiassa sijoitttanut kaksi ensimmäistä yrittäjävuottani kaikki tulot yritykseen, enkä ole nostanut palkkaa. Mun mielestä on kuitenkin ihanaa, että meillä on tämä tilanne. Tämä, että ymmärrämme toisiamme ja teemme saman asian vuoron perään. Se on ollut vain vahvuus.
Muutenkin mitä tulee yrittäjyyteen, niin kyllä se hetkittäin on aikamoista hiusten repimistä päästä. Siinä kyllä tunteet heittelee laidasta laitaan. Kuitenkin silloin kun menee hyvin, niin se on jotain sellaista mitä ei voi selittää. Mä päästän sellaiset porut (itkut) aina kun joku menee hyvin :D Siis ihan rehellisesti itken onnesta ja ilosta. En mä oo kokenut sellaista koskaan työelämässä.
Mutta kuten sanoin, niin helppoa ei ole ollut ja monet läheiset sitä ovat todistaneet läheltä. Vaikeuksia on tosiaan ollut ihan teini-iästä asti. Toisaalta ehkä se on juuri se syy, miksi olen nyt siellä missä olen. Koen että mun elämä on ollut TODELLA opettavainen ja raakakin hetkittäin. Kokemukset ja vastoinkäymiset kuitenkin loppujenlopuksi vain kasvattaa ihmistä ja mun mielestä on vain omasta päästä kiinni, miten niihin suhtautuu. Huonostakin voi seurata hyvää, kunhan vain itse jatkaa eteenpäin, eikä jää märehtimään surkeuteen.
(ällön positiivisuus-hypetystä, mutta näin mä rehellisesti ajattelen)
Mulla on tulevaisuuden saralle hyvin suuret suunnitelmat ja odotukset. Täällä blogissa on niitä myös tarkoitus jakaa ja kertoa miten niissä etenen. :)
Olen Terhi Immonen. Yrittäjä, äiti, vaimo ja "ikuinen teini". Olen tosiaan syntynyt vuonna 1988 tuolla länsirannikolla Vaasassa, josta muutin vuonna 2009 tänne Tampereelle, missä edelleen asustelen perheeni kanssa.
Nykyään pyöritän yritystä nimeltä Healthfactory Oy (TNT Trainerit). Kyseessä on siis sähköinen työkalu liikunta-alan ammattilaisille. Palvelu tosin tarjoaa nykyään myös kuluttajille palveluita eli sieltä voi etsiä itselleen trainerin, ostaa valmiita ohjelmia, seurata edistymistään, jne. Uskallan tätä nykyä väittää, että kyseessä on alan koviten kasvava tuote erityisesti tuolla valmennuspuolella.
Yrittäjätaipaleeni aloitin vuonna 2013 toiminimellä (Personal Training palvelut) ja vuotta myöhemmin 2014 vuonna syntyi tosiaan Healthfactory Oy. Kutsun itseäni mielummin yrittäjäksi, kuin toimitusjohtajaksi. Se yrittäjä-titteli vastaa kuitenkin paremmin todellisuutta ;)
Tämän lisäksi "harrastelen" kaikkea muutakin eli järjestän vuosittain tuolla Mikkelissä Nina Väisäsen kanssa Mikkelin Neito -kisat, toimin Suomen nuorten yrittäjien (Pirkanmaa) varapuheenjohtajana, teen harrastuksena edelleen personal training -valmennuksia, toimin Fitnesstukun Ambassadorina ja olen mukana muutenkin kaiken näköisessä hommassa missä milloinkin.
Tämä johtuu yksinkertaisesti luonteestani. Olen äärimmäisen määrätietoinen ja kunnianhimoinen, mutta toisaalta kaipaan myös hyvin paljon vaihtelua. Toisaalta vahvimmaksi piirteekseni kyllä uskallan väittää "toisin ajattelun" tai "luovuuden", miten nyt kukakin sen haluaa esittää. Tykkään ajatella "out of the box" ja suunnitella sellaisia juttuja, jotka kuulostaa mahdottomilta. Mitä mahdottomampi, sitä kiinnostavampi.
Olin hyvin energinen ja tekevä jo pikkutyttönä, voimakkaine tunteineen ja mielipiteineen. Tosin lapsena en oikein sopeutunut vielä mihinkään. Jäin usein ulkopuolelle, koulussa en jaksanut keskittyä ja muutenkin häsäsin vähän liikaa kaikkea. Olin myös aika pomottava kaveri siinä määrin, että halusin aina päättää mitä tehdään ja keksin mitä älyttömämpiä leikkejä. Onneksi vuosien varrella olen kasvanut, tosin jotkut asiat ei koskaan muutu, niissä koitetaan vain kehittyä, mutta kyllähän se perusluonne siellä kuitenkin vallitsee.
Työelämässä mä oon koittanut kieltämättä vaikka mitä ja ennen yrittäjyyttä pisin työsuhteeni taisi olla 2,5 vuotta. Mulla on äärimmäisen kova tarve toteuttaa itseäni ja mulla kieltämättä meni myös hetki löytää se juttu, josta myös nautin täysin rinnoin! Olen äärimmäisen onnellinen, että olen nyt sen löytänyt ja loistan jossain mistä oikeasti tykkään ja missä mun parhaat ominaisuudet pääsee valloilleen!
Täytyy kyllä myöntää että tässä on mukana myös vahvasti mun intohimo tehdä tätä eli suurimmaksi osin oon päässyt tähän pisteeseen intohimon ja sitoutumisen voimalla! Sitkeyttä tämä on kyllä vaatinut.
Mä voin rehellisesti myös myöntää, että välillä ihmiset luulee, että meidän perhe on jotenkin tosi rikas ja kaikki on niin kivaa ja ihanaa. On totta, että ulospäin se tältä usein näyttääkin. Se kuitenkin johtuu vain siitä, että se on meidän tyyli. Kyse ei ole kulissista vaan positiivisten asioiden hypetyksestä, joista ammentaa voimaa aina huomiseen. Ei ne asiat aina niin hyvin ole kuin vaikuttaa, mutta pyritään silti välttämään sitä negatiivisuuteen painumista ja haetaan vaikka väkisillä positiivista fiilistä arkeen. Välillä siinä onnistuen.
Todellisuudessahan meilläkin on haasteita ja niitä on ollut paljon! Mun mies (Tuomas Immonen) on siis myös yrittäjä ja aloitti jo vuonna 2009 yrittäjyyden (samana vuonna kun aloimme seurustella). Ei ne ekat vuodet olleet helppoja. Mä jouduin myymään mun auton, mies asuntonsa, jne. Mä olin meistä ainut joka tienasi palkkaa pitkän aikaa. Tuomas oli kuitenkin sitkeä ja puski menemään, kunnes lopulta 2012 oli saanut homman siihen pisteeseen, että oli mahdollisuus tehdä toisinpäin. Siitä siis vuosi myöhemmin minä aloitin yrittäjyyteni ja olin vaihteeksi se, joka ei tienannut mitään. Olen itseasiassa sijoitttanut kaksi ensimmäistä yrittäjävuottani kaikki tulot yritykseen, enkä ole nostanut palkkaa. Mun mielestä on kuitenkin ihanaa, että meillä on tämä tilanne. Tämä, että ymmärrämme toisiamme ja teemme saman asian vuoron perään. Se on ollut vain vahvuus.
Muutenkin mitä tulee yrittäjyyteen, niin kyllä se hetkittäin on aikamoista hiusten repimistä päästä. Siinä kyllä tunteet heittelee laidasta laitaan. Kuitenkin silloin kun menee hyvin, niin se on jotain sellaista mitä ei voi selittää. Mä päästän sellaiset porut (itkut) aina kun joku menee hyvin :D Siis ihan rehellisesti itken onnesta ja ilosta. En mä oo kokenut sellaista koskaan työelämässä.
Tosiaan tuosta miehestäni vielä.. Meillä on siis poika Lucas, mutta hän ei ole siis mieheni biologinen lapsi. Olen saanut Lucaksen 17-vuotiaana silloisen teinirakkauden kanssa. Tuomaksen tapasin kun olin kerennyt asumaan vuoden Tampereella. Oli vuosi 2009 kun tapasin Blockfesteillä Tuomas Immosen, tämän nykyisen aviomieheni. Se oli kyllä sitä rakkautta ensisilmäyksellä! <3 Monet meidät tuntevat sanovat aina, että sovitaan niin hyvin toisillemme ja se on kyllä täysin totta! <3
Mutta kuten sanoin, niin helppoa ei ole ollut ja monet läheiset sitä ovat todistaneet läheltä. Vaikeuksia on tosiaan ollut ihan teini-iästä asti. Toisaalta ehkä se on juuri se syy, miksi olen nyt siellä missä olen. Koen että mun elämä on ollut TODELLA opettavainen ja raakakin hetkittäin. Kokemukset ja vastoinkäymiset kuitenkin loppujenlopuksi vain kasvattaa ihmistä ja mun mielestä on vain omasta päästä kiinni, miten niihin suhtautuu. Huonostakin voi seurata hyvää, kunhan vain itse jatkaa eteenpäin, eikä jää märehtimään surkeuteen.
(ällön positiivisuus-hypetystä, mutta näin mä rehellisesti ajattelen)
Mulla on tulevaisuuden saralle hyvin suuret suunnitelmat ja odotukset. Täällä blogissa on niitä myös tarkoitus jakaa ja kertoa miten niissä etenen. :)
Mitä sitten tulee mun vapaa-ajan minään, niin mun ykkösharrastus on ehdottomasti treenaaminen! Se voi olla tanssia, kuntosalilla bodailua, kotijumppaa tai mitä tahansa muuta liikkumista. Kunhan siinä tulee hiki ja vähän lihakset kipeäksi ;D
Lisäksi lumilautailu (jota tosin en ole viimeisen parin vuoden aikana kerennyt liikaa harrastamaan).
Vapaa-ajan minä on hyvinkin rento ja vilpitön. Läheiset pitävät vapaa-ajan minua hieman hupsuna tai sekopäänä, jos näin voi sanoa. Olen siis erittäin kova puhumaan, pilailen aika paljon ja koen olevani oikeasti todella rento (joo myös kireä välillä). Voisi jopa sanoa että hetkittäin työminän vastakohta.
Mä en ihan hirveästi myöskään jaksa välittää esim. fanaattisesta kodin siisteydestä (tosin sitäkin on tullut harrastettua ennen). En kuole jos tiskit on pöydällä päivän tai parikin. Pyrin oikeasti olemaan vaan iisisti ja rennosti kun olen vapaalla.
Tykkään myös käydä ulkona satunnaisesti. Mä nimittäin rakastan tanssimista ja hauskanpitoa yli kaiken! Harrastaisin sitä enemmänkin jos tuo viina ei olisi niin epäterveellistä ja jos siitä ei tulisi krapulaa. En myöskään siedä sitä, että menee monta päivää olla taas oma energinen itsensä, jos on käynyt ulkona :D Olen silti sitä mieltä, että ihmiset on rennompia muutaman oluen, viinilasin tai drinkin jälkeen. Itsekin osaan relata pienessä hiprakassa paremmin. Korostan nyt kuitenkin sitä kohtuutta. Liian monasti olen itsekin ollut räkä poskella ja nykyään pyrin kontrolloimaan, että humala ei koskaan karkaa käsistä.
Mä en ihan hirveästi myöskään jaksa välittää esim. fanaattisesta kodin siisteydestä (tosin sitäkin on tullut harrastettua ennen). En kuole jos tiskit on pöydällä päivän tai parikin. Pyrin oikeasti olemaan vaan iisisti ja rennosti kun olen vapaalla.
Tykkään myös käydä ulkona satunnaisesti. Mä nimittäin rakastan tanssimista ja hauskanpitoa yli kaiken! Harrastaisin sitä enemmänkin jos tuo viina ei olisi niin epäterveellistä ja jos siitä ei tulisi krapulaa. En myöskään siedä sitä, että menee monta päivää olla taas oma energinen itsensä, jos on käynyt ulkona :D Olen silti sitä mieltä, että ihmiset on rennompia muutaman oluen, viinilasin tai drinkin jälkeen. Itsekin osaan relata pienessä hiprakassa paremmin. Korostan nyt kuitenkin sitä kohtuutta. Liian monasti olen itsekin ollut räkä poskella ja nykyään pyrin kontrolloimaan, että humala ei koskaan karkaa käsistä.
Äitinä olen ehdottomasti liian kiltti ja suvaitseva. En myöskään osaa vaatia välillä tarpeeksi, vaan pidän poikaa liian kukkaa kämmenellä. Teen siis hänen puolesta liiankin helposti asioita (esim. pakkaan repun, laitan välipalat, jne.). Pyrin antamaan rakkautta ja tsemppaamaan niin paljon kuin voin! Välillä myös mulla palaa käämi ja sen mun tempperamentti nousee esille, jolloin saatan myös huutaa. Siitä tosin tulee aina kamala olo ja pyrin kyllä ain pyytämään pojalta anteeksi, jos äitillä palaa hermot. Väitän että kaikilla äiteillä palaa joskus käpy.
Meillä on myös sellaisia haasteita, että Lucaksella on todettu ADHD. Elämä ADHD-lapsen kanssa ei ole aina helppoa, mutta toisaalta se myös antaa. Sanotaanko näin, että mun poika on aika persoonallisuus <3 En usko, että hän olisi yhtä valloittava ja persoonallinen ilman tuota ADHD-diagnoosia. Mun ykköstavoite äitinä on vahvistaa Lucaksen itseluottamusta ja opettaa häntä käyttämään vahvuuksiaan ja vahvistamaan niitä, sekä tietty opettaa elämään haasteiden kanssa ja hallitsemaan niitä.
Tässä nyt lyhyesti kuka mä oon, mistä mä tuun, mitä mä teen ja mihin mä tähtään! :) Seuraamalla blogia aukeaa kuitenkin paras kokonaiskuva musta ihmisenä. :)
Mä haluan ennenkaikkea jakaa täällä inspiraatiota siitä, miten löytää oma juttu ja menestyä siinä. Samoin haluan jakaa mun elämää jos joku voi siihen samaistua ja sitä kautta löytää oivalluksia, aivan kuten mäkin teen lukemalla muiden blogeja ja tarinoita. Haluan myös jakaa niin paljon vinkkejä ja neuvoja kuin vain osaan ja voin (erityisesti yrittäjyydestä), jotta voin jakaa omaa osaamistani muille hyödynnettäväksi :)
Terhi sosiaalisessa mediassa:
Instagram feed:
Tekstit
