featured
,
perhe
,
terveys ja liikunta
,
työt ja yrittäjyys
,
vapaa-aika
Mitä kun ei ole aikaa liikunnalle? (Terhi)
lauantai 16. huhtikuuta 2016
Mitä kun ei ole aikaa liikunnalle ja kiire tuntuu vievän kaiken ajan? (ruuhkavuodet?)
(mikäli haluat lukea vain jutun liittyen otsikon aiheeseen, niin hyppää ensimmäiset kolme kappaletta ohi. Juttu on osoitettu erityisesti äideille, jotka elää ruuhkavuosia).
Olen usein viimeisen parin vuoden aikana blogatessani kirjoittanut kiireestä. Nyt täytyy kyllä myöntää, että oli nimittäin juuri elämäni kiireisimmät kaksi viikkoa takana, edes opiskeluaikoina ei ole tullut tuollaista rutistusta tehtyä. Huh!
Oon siis ollut viimeiset kaksi viikkoa lähes koko ajan reissussa. Helsingissä tapaamisissa, Mäntässä KasvuOpenissa, Raumalla kuvaamassa, Varkaudessa hautajaisissa ja sukuloimassa, jne. Tämän lisäksi kaikki sähköpostit, jne., joita on ollut viimeisen parin viikon aikana reilu 200kpl. Siinä on ollut purettavaa. Kakun päälle vielä useat tarjoukset, sopimukset, jne., joita olen joutunut tekemään ja kyseessä on ollut aika isoja juttuja, joten ne ei oo ollut ihan mitään parin tunnin hommia. En suoraan sanottuna ole yli kahteen viikkoon saanut edes rauhoittua kotona, koska viikonloputkin on ollut kaikenlaista. Me kun ei olle vielä niin isoja, että voisimme kaiken ulkoistaa tai hoitaa palkkaamalla uusia ihmisiä, joten joutuu tekemään tosi paljon asioita itse.
Mun väsymyksen tason voi oikeastaan päätellä mun perjantain sekoiluista. Perjantaina kävin tosiaan Raumalla kuvaamassa meidän TNT Trainerit liikepankkiin lisää kuvamateriaalia tuolla Training Housella. Sieltä kun lähdin tossa 16.00 jälkeen, niin väsymyksen taso oli sitä luokkaa, että haukotuksia tuli tasaiseen tahtiin noin puolen minuutin välein ja silmät vuotivat. Mä en jaksanut jäädä tien varteen nukkumaan, koska oli perjantai ja halusin vain nopeasti kotiin. Soitin siis ystävälleni Maijalle, jotta hän pitäisi mulle hetken seuraa. Siinä jutellessa Maija kysyi, että kuinka pitkä matka mulla vielä on. Katsoin ja 57minuuttia sanoi gps olevan matkaa vielä Tampereelle. Siinä sitten höpöteltiin reilu tunti puhelimessa. Jossain kohtaa puhelua oli pakko tsekata, että paljonko matkaa vielä on, koska luulin, että matkaa on enään alle puoli tuntia, mutta ympäristö missä ajoin oli minulle outo. Epäilykseni kävi toteen. OLIN AJANUT VÄÄRÄÄN SUUNTAAN :D Gps:n mukaan matkaa Tampereelle oli nyt 1h ja 10 minuuttia. Voi nyt he###ti! No hyvin mä pääsin kuitenkin lopulta kotiin. Uni tuli perjantaina hyvin nopeasti, samoin kuin eilen lauantaina, jolloin simahdin siinä yhdeksän aikaan illalla. Tänään kun heräsin oli jo virkeä olo! <3
Mennään itse otsikon aiheeseen - Mitä kun ei ole aikaa liikunnalle?
Se ei ole mahdollista! Eihän se olekaan. Siltä se voi kuitenkin välillä tuntua. Mä voin myöntää heti ensimmäisenä, että mä olin kaksi viikkoa treenaamatta. KAKSI VIIKKOA!!! Tässä vaiheessa joku voi sanoa, että ei tuo ole paljon? Eihän se olekaan, se on ihan totta, mutta mulle se on. Se ei toki ole ollut aina minullekkaan pitkä aika. Muistan edelleen ajat, kun saatoin olla kuukausia treenaamatta ja sitten hurahdin ja treenasin koko ajan ja sitten taas olin pitkään treenaamatta, jne. Se oli sitä aikaa kun en löytänyt inspiraatiota jatkuvalle liikunnalle ja tein sen täysin väärin. Kun innostuttiin, niin mentiin satalasissa ja treenattiin aivan liikaa ja sitten kun innostus laantui, niin jäi liikunta kokonaan pois. Tästä on jo vuosia, mutta muistan kyllä nämä ajat.Nyt kun liikunnasta on tullut minulle elämäntapa, niin se on helpompaa, mutta ei aina helppoa siltikään. Mikäli en olisi nyt tänä viikonloppuna havahtanut, niin se olisi pahimmillaan vain jatkunut ja jatkunut. Ihan niin kuin aikoinaan. Toisaalta liikunta tulee kuitenkin jo suhteellisen automaattisesti multa eli vaikka ei aina jaksa, niin silti tulee lähdettyä (olo harvemmin heikkenee nimittäin liikunnan jälkeen). En kuitenkaan halua nyt puhua pelkästään itsestäni, vaan yleisellä tasolla tästä aiheesta.
Milloin on helppo pitää liikunta elämäntapana ja viikottaisena/päivittäisenä rutiinina?
(muutamia esimerkkejä)
- Kun sitä on harjoittanut pitkään ja siitä tulee osa arkista rutiinia (ei tarvitse ponnistella, jotta nostaisi perseen sohvalta ja lähtisi salille tai vaikkapa lenkille.).
- Kun elämäntilanne on kohtalaisen tasainen ja "häiritsemätön" (vakituinen työpaikka, säännölliset työajat, ei välttämättä lapsia, ei suuria huolia).
- Kun se on ammatti
- Jos se on ollut osa elämää aina ja toimii mm. terapeuttisena tapana purkaa huolia
Milloin ei ole helppoa pitää liikuntaa osana arkista rutiinia? (ruuhkavuodet)
- Kun työ on esim. kolmivuorotyö
- Kun eletään ruuhkavuosia työn saralla
- Kun lapset on pieniä
- Kun arkea raastaa huolet (parisuhde rakoilee, raha-asiat tai mikä tahansa muu asia)
- Kun opiskelee
- Kun ei ole koskaan liikkunut, eikä ole löytänyt liikunnan iloa
- Kun on liikkunut historiassa vain projektinomaisesti eli se on ollut esim. tavoitehakuista (vaikka pikainen laihdutusprojekti)
Tätä aihealuetta haluan vielä avata lisää.
On moniakin syitä, miksi ei liikuta tai miksi siitä ei saada rutiinia. Kuten kerroin ylempänä, niin jopa minä, joka olen liikkunut lapsesta asti, joka on elänyt senkin vaiheen monasti, että ei liikuta ollenkaan ja taas toisaalta liikkunut viimeiset vuodet aina suhteellisen säännöllisesti mokasin tässä.
Nyt haluan puhutella seuraavalla tekstillä erityisesti äitejä, jotka elävät omia ruuhkavuosiaan. Tämä siitä syystä, että aihealue on niin massiivinen ja en pysty kaikille tätä osoittamaan. Uskon kuitenkin, että jokainen voi löytää jotain vinkkejä seuraavaksi puhumistani asioista ja vinkeistä.
Onko seuraavat tilanteet tuttuja?
Koittaa maanantai. Heräät ennen muuta perhettä ja aivot alkavat saman tien raksuttamaan:
"Pitää muistaa, että Mikolla oli tänään liikuntaa eli pakkaa liikuntavaatteet"
"Kaupassa pitää käydä tänään kun maito loppui"
"Olen niin väsynyt"
"Voi kun kerkeisi joskus itsekin aamulla laittautumaan"
"Tää kämppäkin on kuin sikolätti"
"Viikonloppuna on Mikon ystävän synttärit, joten pitää muistaa se lahja".
Riippuen lasten iästä, niin alat pian panikoimaan. Peset hampaat, siistiydyt nopeasti, et kerkeä edes miettimään omaa aamupalaa, pakkaat lasten reput/laukut, panikoit lasten vaatteiden kanssa, koirakin pitää ehkä vielä lenkille tai laittaa kissoille ruokaa. Aamut ovat helposti yhtä kaaosta.
Tilannetta pahentaa jos elät työelämän saralta tilannetta, jossa koitat rakentaa uraa vielä eli esim. opiskelet, olet yrittäjä tai joudut muuten vain kamppailemaan työelämässä eli työ on erityisesti henkisesti raskasta. Helpommalla nimittäin pääsee jos työ on rutiininomaista ja et joudu hirveästi ponnistelemaan työn saralla. Korostan vielä henkistä ponnistelua. Mikäli työ on fyysista rutiininomaista ja siinä ei ole ihan tajutonta kiirettä, niin kyllä, onhan se raskasta, mutta kehostakin tulee taloudellisempi mitä pidempään sitä teet. Psyykkistä vahvuutta vaativat työt (päätökset, huono työilmapiiri, kiire/stressi, asiakaspalvelu, hoiva-ala, jne.) vaativat ihan erilaisia voimavaroja kenenkään muun työtä silti vähättelemättä. Mikäli pää on tyhjä työpäivän jälkeen ja aivot ovat käyneet täydellä teholla aamusta asti, niin kyllä sinä olet todennäköisesti aivan poikki työpäivän päätteeksi. Toki tämäkään ei aina pidä paikkaansa. Muistan esim. itse kun tein puhelinasiakaspalvelijana töitä. Tällöin puhelin soi koko ajan, piti olla nopea, piti olla mukava, jne. Ensimmäiset kuukaudet uudessa ammatissa oli uuvuttavia. Kuitenkin kun kuukaudet kului, niin toimintamalleihin tuli se rutiini, jolloin työ ei enään kuormittanut niin paljon. Tässä oli omat etunsa eli en ollut enään niin poikki. Monessa ammatissa ei kuitenkaan ole rutiineja välttämättä ollenkaan ja koko ajan pitää oppia ja keksiä uutta. Tämä toteutuu myös opiskelijoilla, jotka joutuvat kuormittamaan aivoja jatkuvasti. Uuden oppiminen ja jatkuva uuden kehittäminen (ei toistuvia malleja) uuvuttaa ihmistä todella paljon. Olen monessa ammattissa ollut ja uskallan lähteä väittämään, että pääsääntöisesti tilanne on pahin yrittäjillä, opiskelijoilla ja uudessa ammatissa juuri aloittaneilla. En toki tunne kaikkia aloja, joten en nyt absoluuttisen varma ole, mutta tämä olikin vain minun näkemys asiasta.
Jatketaan.. Tässä kohtaa kun olet ensin suoritunut siitä aamusta ja työpäivästä, niin on se "vapaa-aika" kotona vielä jäljellä. Sitten tuleekin kysymys: "Mikä vapaa-aika?"
Todennköisesti koira pitää viedä ulos, lapsille tehdä ruokaa, siivota, pyykätä, käydä kaupassa, miettiä tulevia tapahtumia ja lasten harrastuksia, miettiä laskuja, haaveilla paremmasta, ottaa yhteen perheen/miehen kanssa jostain typerästä, kinastella lasten kanssa, katsoa lasten perään, miettiä työjuttuja/opiskelujuttuja, jne. Lista on loputon ja vaihtoehtoja kuormittaa itseään lisää vapaa-ajalla on PALJON! On toki ihmisiä, jotka myös pitävät esim. pyykkäämistä terapeuttisena. Haluan siis korostaa, että kärjistän jonkin verran, mutta tiedän, että on olemassa ihmisiä, joiden kohdalla nämä KAIKKI toteutuu. Näitä on myös omissa asiakkaissa ollut paljon.
Sitten pitäisi vielä illalla saada lapset nukkumaan, ehkä vielä vähän siivota, laittaa tiskejä ja vielä jostain pitäisi löytää energiaa parisuhteellekkin.. Mitä kun on niin poikki, että ei vain löydy? Kun on niin väsynyt, että se menee vain riitelyksi? Kun ei jaksa enään miellyttää ketään, kun haluaa vain olla omassa rauhassa, kun haluaisi vain vähän levätä?
Tuossahan tuo päivä kuluikin, eikö kuulostakin siltä? ja aika raskaissa merkeissä vielä vai oletko samaa mieltä?
Kyllähän se kuulostaa. Muistan kun opiskelin personal traineriksi, niin kävimme läpi mm. mentaalivalmennusta Jorman Vaaran (http://www.headcoach.fi/) opastuksella. Minulle jäi erityisesti mieleen tuosta koulutuksesta seuraava kommentti (Ei tosin ihan näin mennyt, mutta pointti sama):
"Myös tahdonvoima on elin, mikä väsyy, siinä missä jalkojen lihaksetkin treenin yhteydessä"
Niin tahdonvoima... Milloin sitä tarvitsee eniten? Mitkä tilanteet kuormittaa sitä?
Ainakin päätökset ja tilanteet, jotka ei mene kuten itse toivoisi. Otetaan pari esimerkkiä, joista jokunen taidetiin myös tuolla Jorman koulutuksessa tuoda esille:
1. Pitäisi lähteä lenkille (tekisi mieli), mutta olisi ihan hirveästi myös kotitöitä tai koulujuttuja?
2. Teet etäpäivää kotona, mutta olisi myös kotitöitä. Erehdyt välillä tekemään kotitöitä ja välillä yrität tehdä itse töitä.
3. Pitäisi siivota, mutta tekisi mieli vain levätä.
4. Väittelet lapsesi kanssa esim. syömisestä ja koitat löytää ratkaisua tilanteeseen?
Aivot siis raksuttaa.. Ei ole kyse rutiinista, vaan päätöksenteosta.
Väitän, että vastaavia tuntemuksia tulee monille. Ei ehkä juuri tuollaisia, mutta jotain tilanteita, joissa kamppailee kahden vaihtoehdon välillä, yhden päätöksen ympärillä, riidan ratkaisun ympärillä, jne. Moni näistä tilanteista vaatii tahdonvoimaa. Nyt pitää tehdä jotain ja joudut ottamaan itseäsi niskasta kiinni suorittaaksesi kyseisen toimen.
Mitä sitten kun elämä on yhtä kaaosta päivästä toiseen, aamusta iltaan ja parempaa huomista ei näytä tulevan millään tai ainakaan ihan hetkeen?
Ensimmäisenä väitän, että se on ihan normaalia ja suurin osa ihmisistä kokee tämän vaiheen ainakin jossain kohtaa elämässään. Aiheet vain vaihtelevat riippuen ihmisestä.
Se mikä monia tässä elämäntilanteessa häiritsee on oman ajan löytäminen. Moni varsinkin äiti VARMASTI haluaisi liikkua, ehkä pudottaa painoa, jos sitä on ruuhavuosien myötä päässyt kertymään, panostaa itseensä, kaunistautua useammin, jne.
Ei ehkä aina.. Usein tilanne menee siten, että elää ruuhkavuosia kaikessa rauhassa päiviä toinen toisensa perään suorittaen. Välillä kuitenkin vaipuen ahdistukseen, jossa ajatukset on usein esim. seuraavanlaisia:
"En pidä vartalostani, en halua näyttäytyä alasti enään edes mieheni seurassa"
"Olisipa aikaa laittautua"
"Nyt minä kyllä otan itseäni niskasta kiinni"
"Olen niin poikki"
"Kamala lortto tuo naapurin Sirpa" (Sirpalla on aikaa laittautua ja näyttää aina hyvältä)
Mikä näitä kaikkia erilaisia ajatuksia yhdistää?
= Ei ole annettu aikaa itselleen!
Se voi ilmetä ahdistuksena omaa vartaloaan kohtaan, se voi ilmetä haaveiluna, se voi ilmetä hetken mielijohteena, jolloin kuvittelee tekevänsä kokonaisen elämäntapamuutoksen yhden päätöksen perusteella sitä sen enempää edes miettimättä/suunnittelematta (ja usein siinä epäonnistuen), se voi ilmetä katkeruutena/kateutena, jolloin alkaa haukkumaan muita, jotka siinä onnistuu (suojaudutaan omaa itseinhoa kohtaan alentamalla muita ihmisiä omassa mielessään, joka taas nostattaa omaa itseluottamusta), jne.
Ihmiset reagoivat eri tavoin ja se on ymmärrettävää. Se on luontainen mekanismi suojautua. Usein se ei kuitenkaan päädy kauhean hyvin. Sitä voi suojella itseään syyttämällä muita, purkamalla pahaa oloa vaikka siihen mieheen tai olla vain oman pään sisällä haavoittuvaisessa ja "masentuneessa" tilassa kuitenkaan ketään muuta samalla halveksumatta.
Miten sitten ratkaista tämä tilanne? Mistä hitosta sitä voi löytää aikaa itselleen?
Mun mielestä paras tapa on ehdottomasti ottaa kynä käteen ja alkaa kirjoittamaan asioita paperille yksi asia kerrallaan tähän tyyliin:
1. Mitä minä haluaisin? (aikaa, laihduttaa, panostaa itseeni, urheilla?)
2. Mihin aikani pääasiallisesti arkisin kuluu tunti tunnilta? (kotityöt, lapset, lemmikit, mies, työt, jne.)
3. Missä tilanteissa uuvun? (riidat, töissä, lasten kanssa, kotitöissä?)
4. Milloin minulla on eniten virtaa? (aamuisin, iltaisin?)
5. Mitkä on pakollisia töitä ja velvollisuuksia?
Kun on käynyt nämä asiat läpi, niin on helpompi hahmottaa mihin sitä aikaa kuluu, missä uuvuttaa itsensä ja milloin joutuu käyttämään tahdonvoimaa.
Mikäli arki on sellaista, että tahdonvoima on NIIN uupunut siinä kohtaa, kun pitäisi lähteä lenkille, että ei vain enään jaksa tai vaihtoehtoisesti pähkäilee tunnin sen asian tiimoilla, että lähteekö lenkille vai laittaako tiskit, joka saa lopulta aikaan vain ahdistuksen kun ei välttämätä onnistu kummassakkaan, vaan päätyy sohvalle istumaan ja surffailemaan kännykällä, niin on oikeasti ihan hyvä hetki miettiä näitä asioita.
Kun on tarkastettu miten oma aika käytetään ja miten se jatkuva kiire ja uupumus syntyy, niin on hyvä tilanne lähteä ratkaisemaan niitä asioita.
On toki monia muitakin asioita mihin aikaa pitää laittaa.. Perhe, mies, oma aika, velvollisuudet, jne.
Täten omat vinkkini tulevat tässä ja tekstin lopussa kuvattu, miten itse ratkaisen nämä ja tulen ratkaisemaan nyt kun tilanne on kaoottinen. Samoin avaan vielä sitä, mitä sen avulla saa, että panostaa itseensä ja laittaa "elämän kuntoon" ja minimoi kaaoksen.
VINKIT JA NEUVONI:
1. Ota kalenteri käteen tai paperi ja luonnostele siihen REALISTINEN kuva siitä, miten hoitaa arkea niin, että aikaa jää myös itselle ihan heräämisestä nukkumaan menoon.
- Merkkaa ensin ne pakolliset menot (työt, lasten harrastukset, jne.), joita et voi itse säädellä
- Merkkaa toisena tehtävänä kalenteriin itsellesi aikaa (aamuille edes 15 minuuttia siistiytymiseen? Ajat, jolloin toivoisit aikaa esim. liikunnalle, jne.)
- Merkkaa kolmantena loput askareet (pyykit, siivoaminen, aika lasten kanssa, aika miehen kanssa, kokkailut, jne.) --> KYLLÄ! Lapset ja mies vasta oman ajan jälkeen!
- Katsele kalenteria ja mieti missä tehtävässä joku voisi edes vähän auttaa ERITYISESTI jos kalenteri on aivan täynnä, eikä siellä ole juuri yhtään tyhjää kohtaa. Voisiko mies, vanhemmat, sukulaiset, ystävät, jne. auttaa? Voisitko harkita esim. jotain Mannerheimin lastensuojeluliittoa tai perheneuvolaa, josta voisit saada tukea? Avun pyytäminen ei ole väärin ja apua antavia tahoja kyllä on!
- Mikä tavoite on realistista saavuttaa?
- Oletko arvoinut ajat realistisiksi?
- Onko tavoitteita liikaa?
- Onhan edes jotkut tavoitteet sellaisia, että voit jopa ylittää ne?
- Onko tavoitteet kuinka tärkeitä sinulle asteikolla 1-5?
3. Kun tavoitteetkin on käyty läpi, niin on aika alkaa suunnittelemaan toteutusta. Toteutus toki suunniteltiin pitkälle aiemmin laaditun kalenterin muodossa, mutta kun on kyse esim. painonpudotusprojektista tai liikunnan lisäämisestä VARSINKIN jos sitä ei ole aiemmin ollut tai jos aikaisemmat kokemukset ovat olleet sellaisia, että et ole onnistunut liikuntaa aloittamaan siten, että siitä olisi tullut rutiinia, niin kannattaa miettiä voisiko esim. omavalmentaja olla hyvä sijoitus?
- Voisiko omavalmentajasta tai vaikka jostain nettivalmennuksesta olla hyötyä?
- Kannattaisiko hankkia joku järjestelmä tai appi, millä voi seurata omia tuloksia ja edistymistä mm. motivaation ylläpidon vuoksi.
- Mitkä liikuntalajit ovat sellaisia, joista sinä pidät?
- Kannattaako lähteä kokeilemaan ehkä jotain ihan uutta?
- Miten ravintopuoli? Onko se kunnossa? Hallitsetko sen omatoimisesti?
Omavalmentajasta on usein hyötyä tämänkaltaisissa tilanteissa kahdestä pääsyystä:
1. Hyvä valmentaja suunnittelee kaiken sinulle sinun aikataulujen mukaan ja sinun toiveita kunnioittaen, mutta osaa myös suunnitella ajastamisen, tavoitteet, jne. kanssasi realistisiksi ja sellaisiksi, että ne tukisivat päätavoitteitasi. SILLÄ ON MERKITYSTÄ MITÄ TEET, MILLOIN TEET JA MITEN TEET!
2. Valmentajan avulla saat päätöksentekoprosessia kevennettyä, sekä saat motivaatiota. Hän suunnittelee ohjelmat, hän määrää määreet, jne. Tällöin sinun ei tarvitse näitä miettiä ja samalla niistä tulee niitä "pakollisia" menoja, joita on helpompi suorittaa. Niin kauan kun saat itse 100% päätöksentekovallan, niin saatat vain kuluttaa tahdonvoimaasi/päätöksentekoelintäsi (aivojasi) ja tehdä jotain muuta, koska saat itse päättää. Valmentaja keventää täten siis hommaa, koska tekee asioista helpompia kun joku muu sanelee, eikä sinun tarvitse itse ohjata sillä saralla toimintaasi.
4. Kun suunnitelma on tehty, niin tee vielä helpottavia toimenpiteitä:
- Jos aiot lenkkeillä, niin pidä lenkkivaatteet aina valmiina odottamassa, jotta kun päätät lähteä, niin ei tarvitse etsiä niitä vaan saat stratattua heti. Esimerkiksi jos käyt aamuisin lenkillä, niin laita vaatteet johonkin odottamaan aamua, jotta voit vain vetäistä ne päälle, eikä tartte pyykkikoreja ja muita koluta, jonka vuoksi ehkä jopa luovut koko lenkistä?
- Tee ruoat ennakkoon ainakin osittain! Keitä vaikka iso pino perunoita! Ekana päivänä keitettyjä perunoita, tokana päivänä paistat niitä pannulla, kolmantena laitat uuniin? Järkevää eikö?
- Pidä kiinni aikatauluista, niin paljon kuin voit! Helpottaa elämää kun kaaos vähenee ja tiedät viikon menot ennakkoon. Voit esim. kertoa miehelle, että tiistai, torstai ja lauantai on sun liikuntapäiviä ja tällöin ei tule riitoja kuka kaitsee lapsia vaan säännöt on sovittu ennakkoon.
- Kun liikunnalle on merkattu valmiiksi ajat kalenteriin, niin älä sovi niiden päälle muuta! Ei ole monia tärkeämpiä asioita, joten muista se! Huolehdi itsestäsi! Lapset, mies, työt, jne. hyötyy sinun hyvästä olosta!
- Budjetoi kuukausimenoista itseesi myös! Oma hyvinvointi <3 On se sitten salimaksu, uusi ripsiväri tai personal trainerin maksu :)
- jne, jne.! Tee tukevia toimenpiteitä mahdollisimman paljon!
Vaikka arki on kaaosta, niin voit silti yrittää rakentaa sinnekkin rutiineja! Rutiineja on helppo suorittaa! Ne ei vaadi päätöksentekoa yhtä paljon, ne ei pakota suunnittelemaan, ne ei tuo yllätyksiä, ne tuo rauhaa mielelle ja vähentää stressiä!!
Miten minä itse ratkaisen nämä ja tulen ratkaisemaan, sekä miksi se liikunta ja hyvä olo on niin hiton tärkeitä asioita?
Itse harrastelenkin tuota kalenteria vähän väliä ja fiksailen sopivaksi. Mulla mm. työ yrittäjyyden vuoksi on sellaista, että joudun myös itse määrittelemään työpäivät ja sen mitä milloin teen (ei ole pomoa kertomassa). Se saattaa kuulostaa kivalta ja siinä kieltämättä on hyvä puolensa. Liikunnan voi ajoittaa vaikka keskelle päivää. Se mikä taas ei ole niin kivaa, niin on tuo päättäminen. Joudun kuormittamaan aivojani jatkuvasti tehdessäni koko ajan isoja päätöksiä, miettimään tehokasta ajankäyttöä, jotta yritys menee eteenpäin, niin että itse en mene silti burn outtiin.. Tahdonvoima on niin rajussa koettelemuksessa koko ajan, että oksat pois. Pitää suunnitella, pitää myydä, pitää palvella, pitää päättää, pitää tietää, pitää ottaa riskejä, pitää sitä ja tätä koko ajan. Se on todella kuormittavaa. Sitten kun pitäisi vielä työpäivän päätteeksi päättää harjoituksista, jne. niin ei olekaan enään kovin helppoa, EI EDES minulle, vaikka tiedän miten asiat pitäisi tehdä.
Ennen asiat oli toisin kun olin kivoissa ja suhteellisen helpoissa palkkahommissa. Välillä oikein kaipaan sitä aikaa, kun työ oli kivaa ja helppoa, jolloin vapaa-ajalla oli paljon enemmän energiaa ja aikaa. Nykyään on toisin, joten vanhat mallit eivät vain sovi nykyiseen elämääni.
Täten päätin hankkia myös itse itselleni omavalmentajan. Kerron lisää kun asia etenee. Tämä juurikin ylempänä kerrotuista syistä. En vain jaksa kaikkea suunnitella itse, joten minua helpottaa kun joku hoitaa sen alueen puolestani, jolloin käsky tulee muualta kuin minulta itseltäni. Minun ei tarvise myöskään suunnitella ja pohtia omia syömisiä, omia treenejä, jne. koska en jaksa. Sysään vastuun muualle tekemisten suunnittelusta ja ajoittamisesta.
Miksi?
Hyvä olo ja liikunnan harrastaminen tuottaa sellaista mielihyvää, että se säteilee muillekkin elämän osa-alueille. En missään olosuhteissa halua, että kiireiset vuoteni vievät sen minulta pois. Tässähän se tuli todistettua viimeisen kahden viikon aikana, että niin voi käydä jopa liikunta-alalla työskenteleville. Oma hyvinvointi näkyy mm. parempana äitiytenä, parempana vaimona olemisena (ei niin takakireä), iloisempana mielenä, energisempänä minänä, vähempinä kipuina, jne.
Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että jos saat itsesi kuntoon, löydät liikunnan ilon, saat ylläpidettyä siinä rutiinia ja nautit siitä, niin se säteilee todella voimakkaasti muillekkin elämän osa-alueille! Liika on toki liikaa, mutta balanssin pitäminen perheen, työn ja vapaa-ajan välillä on todellakin tärkeää!
Mielestäni Alona myös kirjoitti hyvin mm. siitä miksi myös parisuhteella pitää antaa aikaa!
"Matkustettiin Berliiniin rakastumaan toisiinsa uudelleen" http://www.poseland.fi/blog//4/11/matkustettiiberliiniinrakastumaanuudestaan
Toivottavasti joku sai näistä jotain vinkkejä tai teksti sai edes ajattelemaan. Saattaa olla että juttu ei koskenut sinua, mutta jotain tuttuasi. Täten saatat nyt ehkä ymmärtää häntä paremmin? Auttakaa toisianne, auttakaa aina itseänne ja pyytäkää myös apua, jos arki ei muuten suju tasapainoisesti. Ei sitä tartte aina olla mitään rajuja juttuja, jos näistä asioista puhuu. Tavallinen arkikin voi uuvuttaa ihmisen ja jos se menee vielä siten, että siihen kuuluu vain paljon stressiä ja kiirettä, sekä huonoa ruokaa ja liikkumattomuutta, niin se varmasti kostautuu ja näkyy arjessa negatiivisesti :)
Tämän tekstin ei ole tarkoitus olla mikään mainos, vaan syntyi omasta tilanteesta, mutta jutun kirjoitettuani halusin tuoda tähän meidänkin palvelun esille :)
Meidän palvelu on siis treenaajien ja trainereiden kohtauspaikka. Meillä on TNT Trainerit järjestelmässä yli 700 valmentajaa, joten jos olet itse valmentajaa vaille, niin mene osoitteeseen www.trainerit.fi ja hae sieltä itsellesi sopiva valmentaja. Palvelua voi toki käyttää myös ilman omavalmentajaa eli lataa TNT Trainerit sovellus, lataa sopiva treeniohjelma ja sen viikkosuunnitelma, sekä aloita harjoittelu! Valmentaja on kuitenkin aina parempi vaihtoehto kuin yksin puurtaminen!
Iloa päivään <3
-Terhi-
Tekstit
1 kommenttia
Kiitos hyvä juttu oli tämä! Mulla oli PT joka teki hyvän viikko-ohjelman, mutta lopulta se kaatui siihen että lapsiperheessä viikot eivät ole samanlaisia. En päässyt joka keskiviikko salille joka johti siihen että jos menin torstaina niin ei tullut lepopäivää perjantain treeniä ennen ja muutenkin ne lopulta vähän meni sekaisin. Nyt teen oman fiiliksen mukaan, jos en pääse salille, menen lenkille tai kahvakuulaan kotona. Tai menen uimaan tai jotain muuta. Samantien loppui suorittamisen tunne. Jollain viikolla tulee 5 treeniä, jollain toisella viikolla 1-2. Kamala ajatuskin siitä kun palaan töihin, onneks nyt saa vielä babyn kanssa olla kotona ja isommilla ei ole niin paljoa vielä harrastuksia.
VastaaPoista