Alustusta 

Miksi en ole kirjoittanut taas aikoihin? 

On-Off -suhteeni bloggaamisen kanssa alkoi jo 2014 vuoden puolella. Olen pitkään sanonut, että kun ei ole aikaa. Aikaa kuitenkin löytyy aina niille asioille mistä oikeasti välittää ja jos bloggaaminen olisi kuulunut niihin, niin olisin kyllä blogannut. Ainakin jos olisin ymmärtänyt sen kuuluvan. 

Siitä tullaankin kahteen asiaan, jotka on mulle valjennut tässä viimeisen vuoden aikana. Koin viime vuoden aikana todella ison henkisen kasvun ja opin ymmärtämään paremmin omia toimiani. Yrittäjyyteni ensimmäiset vuodet meni sellaisessa "robottimoodissa". En elänyt arvojeni mukaisesti.

"Kun lähdin yrittäjäksi niin olin aivan varma, että tästä yrityksestä tulee kova yritys vuodessa, mutta toisin kävi."

Miksi en ole siis kirjoittanut?

SYY 1: 
Kirjoittaminen olisi ollut teennäistä ja valhetta. En ole elänyt, niin kuin olisin kirjoittanut. 

SYY 2: 
Opin ymmärtämään miten arvoni vastaavat toimiani.  Tämä itseasiassa valkeni minulle parisuhdeterapiassa, jossa kävimme mieheni kanssa 2016 syksyllä.


Puretaan näitä vähän tarkemmin... 

Mä aloitin bloggaamisen tavallisena nuorena naisena, joka halusi päästä kuntoon. Mulla toki oli jotain osaamista liikunta- ja terveysalasta aikaisempien opintojen ja ammattitutkintoni puolesta. Hiljalleen musta alkoi tulemaan myös "ammattilainen". Lisäsin osaamistani opiskelemalla koko ajan lisää ja hitto mä opiskelin muuten paljon. Lisäksi kirjoitin meidän treeniblogissa, valmensin ja olin myös itse tikissä. Mä elin ja hengitin fitnessille ja kaikelle sen ympärillä. Elin kuten kirjoitin.


Sitten tuli yrittäjyys... 

Kun lähdin yrittäjäksi niin olin aivan varma, että mun yrityksestä tulee menestynyt yritys vuodessa, mutta toisin kävi. Nyt on kulunut noin kolme vuotta, siitä kun aloitin matkani yrittäjänä, eikä tämä arki vieläkään kovin hohdokasta ole. 

Mä muistan kuinka olin katkera mun miehelle ennen omaa yrittäjyyttäni siitä, kuinka hän saa vain käydä lounastelemassa päivisin, käydä tapaamisissa, luoda uutta, jne. Kaikki mitä hän teki yrittäjänä vaikutti tosi siistiltä. Lähes kaikkien yrittäjien elämä vaikutti jotenkin "siistiltä". Totuus yrittämisestä valkeni mulle kuitenkin aika nopeasti. 

Se oli raakaa työn tekemistä ja päivät venyivät helposti jopa 12-15h pituisiksi. Kaikkeen tarvitsi paljon rahaa tai muita resursseja ja ne stressitasot.. Huh! Voi kuinka monet itkut sitä on väännetty kun on tullut turhautuminen ja tuntunut siltä, että seinä tulee vastaan taukoamatta. 

"Nyt ymmärrän ensimmäistä kertaa miksi sitä ei turhaan sanota, että yrittäjyys ottaa yleensä sen 3-5 vuotta ennen kuin alkaa tapahtumaan."

Mä niin kovasti halusin saada kaiken onnistumaan ja yrityksen kasvamaan, että unohdin itseni. Unohdin myös ystävät, perheen, lapsen ja kaiken muun. 

Mä vedin robottimoodi päällä ja mun pää käsitteli 24/7 yrityksen asioita. Mä olen uhrannut todella paljon viimeisten vuosien aikana ja kohdellut kaltoin monia mulle tärkeitä asioita. 

Alkuun mä sain pidettyä joitain asioita balanssissa, koska esim. treenaaminen ja tietynlaiset ruokailutottumukset oli mulla takaraivossa. Päivät kuluivat ja huonoja valintoja alkoi syntyä yhä enemmän ja enemmän. Hyvät toimintamallit alkoivat kadota. 

Ruoan laitto jäi ja siirryin hyvin yksinkertaisiin ratkaisuihin. Näkkäriä ja tonnikalaa. Porkkanoita suoraan pussista. Öljyä suoraan purkista. 

Kiire "pakotti" luopumaan monista asioista ja tuli tehtyä juttuja vähän niin kuin vasemmalla kädellä sinne päin. Treeneille ei meinannut löytyä aikaa ja aina kun meni treenaamaan, niin koki pahaa omaatuntoa siitä, että ei ollut tekemässä töitä. Kaikki oli vain esteitä saada töitä tehtyä kunnolla. Mies ei saanut huomiota, kavereiden kanssa ei tullut juuri juteltua, lapsen kasvatus tuntui mahdottomalta tai lapselle tuli hermostuttua liian herkästi. Käytännössä kaikki kärsi.

Nyt ymmärrän ensimmäistä kertaa miksi sitä ei turhaan sanota, että yrittäjyys ottaa yleensä sen 3-5 vuotta ennen kuin alkaa tapahtumaan. Toinen sanonta menee taas näin: "Ole kärsimätön tekemään töitä ja kärsivällinen tulosten suhteen" ja niin mä tein. 

Eikä siihen olisi auttanut silloin mikään. Sitä niin intohimoisesti suhtautui työhönsä ja siihen mitä oli tekemässä, ettei jarrua saanut vedettyä päälle. Kun ihminen ottaa jostain asiasta elämäntehtävän ja suhtautuu siihen äärimmäisen intohimoisesti, niin monet asiat jäävät jalkoihin. 

Pysähtyminen alkoi keväällä 2016. Aloin uupumaan ja psyyke oli todella kovilla. Parisuhteessa alkoi esiintymään ongelmia ja aloin tuntemaan pahaa oloa siitä, että olin laiminlyönyt niin monia minulle tärkeitä asioita. En kuitenkaan löytänyt balanssia. Kuljin hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa. Halusin treenata säännöllisesti, viettää aikaa enemmän perheen kanssa, voida paremmin ja olla vähemmän stressaantunut. Samaan aikaan stressi lisääntyi kun jätin töitä vähemmälle. Stressasin kun en saanut niin paljon aikaiseksi kuin mitä silloin kun omistin kaiken aikani työlle. 

Mieheni on myös yrittäjä, kuten alussa toin ilmi. Siinä sitten kaksi yrittäjää, jotka molemmat perustivat nykyiset yrityksensä tismalleen samaan aikaan koittivat tasapainoitella arjen ja työn välillä. 

Silloin kun mulla oli hyvä päivä, niin oli hyvin todennäköistä että miehellä oli taas ollut pitkä ja raskas päivä, jolloin hänellä ei ollut antaa enää mitään minulle. Vaihtoehtoisesti miehellä oli hyvä päivä, mutta omani oli ollut äärimmäisen stressaava ja vetänyt minut ihan tyhjäksi. Siinä sitten väsyneenä purin stressiä tai ahdistusta toiseen. Yrittäjän kanssa ei ole varmasti helppoa elää ja se vaatii kumppanilta äärimmäisen paljon ymmärrystä. 

Kun sitten kaksi yrittäjää koitti saada ymmärrystä omalle jutulleen, niin voitte vain kuvitella mitä siitä seuraa. Sama varmasti pätee moniin ruuhkavuosia eläville ihmisille.

Vaikka ihminen olisi äärimmäisen vahva, sitkeä ja määrätietoinen, niin silti heilläkin on tunteet ja heidän voimavarat ovat rajallisia. Ihmettelen suuresti jos on olemassa yrittäjiä, jotka painavat sata lasissa, eivätkä koe vastaavia laiminlyöntejä tai väsy välillä. 

Mikäli löytyy, niin kuulen mielelläni miten sen tekee ;)


Palataan siihen pysähtymiseen.. 

Miten se tapahtui? Mitä siitä seurasi?

Se tosiaan alkoi sillä, että olin äärimmäisen uupunut ja turhautunut, sekä tuntui kun löisin vain päätä seinään. Vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään.  Arjessa tuli enemmän paskaa niskaan, kuin positiivista fiilistä.

Sitä oli tekemässä hätiköityjä päätöksiä yrityksen suhteen, eikä pystynyt ajattelemaan enää järkevästi. Parisuhde oli kaatumassa päivittäin ja erosta puhuttiin tosissaan. 

Havahduin siihen, että jotain on tehtävä niin yrityksen, kuin henkilökohtaisen elämän suhteen.

Yrityksen asiat hoidin ensin. Palkkasimme minulle mm. assarin (Sanna Mehto) ja se on ollut yksi elämäni parhaimpia päätöksiä. Lisäksi kuvioihin tuli uusia osakkaita ja selkeytimme suuntaviivamme, haimme rahoitusta ja teimme muitakin minun jaksamista ja yrityksen kasvua tukevia päätöksiä. 

Emme myöskään halunneet erota mieheni kanssa, joten päätimme mennä parisuhdeterapiaan. 

Myös se oli yksi parhaimpia päätöksiä elämäni aikana.

Meillä on aivan loistava suhde. Äärimmäisen avoin, rakastamme toistemme luonteita, meillä on hauskaa, jaamme samat tulevaisuuden haaveet ja olemme saaneet säilytettyä myös rakkauden ja intohimon näinkin monien vuosien jälkeen. Paljon mistä kannattaa pitää kiinni. 

Terapeuttikin sanoi, että ulkopuolisen päätä huimaa kun kuuntelee millainen arki meillä on. En ala nyt tarkemmin purkamaan mitä kaikkea siellä puhuttiin, mutta haluan yhden kotitehtävän tuoda ilmi.

Tässä kyseinen tehtävä:

(Tämä kyseinen tehtävä sai minut oivaltamaan monia asioita)

Merkitse seuraavan sivun listasta jokainen sana tai asia, joka tuntuu sinusta tärkeältä. Kiinnitä erityistä huomiota sanoihin, jotka ikään kuin ponnahtavat esiin ja valitsevat sinut. Huomioi myös sanat, jotka vain tuntuvat sinusta oikeilta/hyviltä/arvokkailta. Tarkkaile itseäsi pyrkiessäsi valitsemaan sanoja, jotka sinusta tuntuu, että kuuluu valita ja sanoja, jotka todella haluat valita. Älä ajattele liian paljon. Voit hengittää syvään muutaman kerran ja luoda yhteyden pään ja sydämen välille ja antaa vastauksen tulla tästä yhteydestä.

Valitse sitten kymmenen sinulle kaikkein merkittävintä arvoa. Poimi sellaiset sanat, jotka todella heijastavat sinun syvimpiä arvojasi. Valitse kymmenestä huippuarvostasi vielä ne neljä, jotka edustavat sinulle elintärkeitä arvoja. Nämä neljä arvoa ovat sinun ydin-arvosi. Jos listasta puuttuu sinulle tärkeitä arvoja, voit tietenkin lisätä ne valikoimaasi.

Terapeutti vielä korosti, että älä valitse esim. perhettä tai muita arvoja, joita ihmiset pitävät itsestäänselvyyksinä sen vuoksi, että niiden pitäisi olla arvolistassasi, vaan pohdi oikeasti mitkä ovat aidosti arvosi. Mikäli esimerkiksi sanot, että suhde on tärkeä, mutta huomaat jatkuvasti että et anna sille paukkuja, niin onko se sitten oikeasti arvoissasi korkealla? Jos on niin toimitko sen mukaisesti? 

Oli itseasiassa aika vaikea miettiä arvoja, siten että ei peilaa niitä muiden odotuksiin tai siihen, miten oikeasti elää. 

Valitse siis 10 arvoa ja niistä vielä 4 tärkeintä:


Omat vastaukseni alla:

1. Nauttia
2. Olla intohimoinen
3. Perhe
4. Keksiä
5. Urheilu/liikunta
6. Selkeys
7. Hehkua
8. Unelma
9. Inspiroida
10. Vetää puoleensa

Onko nämä sitten pinnallisia vastauksia? Ehkä jonkun mielestä, mutta ne ovat minun arvoja. Ne määrittelevät mitä arvostan. Mikäli nämä arvot eivät toteudu, niin todennäköisesti koen tyytymättömyyttä. 

Tämän tehtävän myötä päädyin laittamaan elämää vähän uuteen uskoon. Palautin liikunnan arkeeni, aloin tekemään toimenpiteitä perheen eteen, aloin huolehtimaan itsestäni enemmän, selkeytin tavoitteeni ja pääsin paremmin kärryille miksi koen tyytymättömyyttä.

En väitä, että nyt toimisin joka osa-alueella täydellisesti. En tietenkään. Kasvua ja tasapainottelua tämä koko elämä tuntuu olevan. Ymmärrän myös sen, että kaikki ei voi olla jatkuvasti balanssissa. Tasapainottelua ei ole myöskään pelkkä päivittäinen tasapainottelua, vaan myös jaksoittainen tasapainottelu. Välillä annetaan enemmän aikaa itselle, välillä enemmän yritykselle, välillä suhteelle, välillä lapselle. Se on olennaista. Ei elämä voi olla ruusuilla tanssimista koko ajan. Senkin olen hyväksynyt.

Tehtävän myötä tein myös konkreettisia listoja siitä, mitä ne toimet ovat, jotka minulle tuottaa esimerkiksi arvotehtävän mukaisia tunnetiloja. 

Toimia on tehty ja balanssia on nyt löydetty. Voin sanoa, että elämänlaatu on parantunut kyllä merkittävästi pysähtymisen kautta. On myös hauska huomata, että saan yhtä paljon ja välillä jopa enemmän aikaan myös työn puolella. Enemmän ei ole siis aina parempi. Stressitasot kun on laskenut, niin on myös ajattelu selkeämpää. Helpompi saada tehtävistä kiinni, ei sellaista turhaa pyörimistä ja "ahdistuskohtauksia". 

Olen myös armollisempi nykyään itselleni, enkä ruoski itsenäni jos en aina jossain onnistu tai jotain kerkeä tehdä. Osaan myös priorisoida paremmin olennaisia tehtäviä kiireessä ja harkita paremmin mitä tehtäviä voin jättää tekemättä ja mihin ne vaikuttaa jos niin teen. 

Nyt kun tosiaan listan tärkeimmät toimet on takana, niin on aika ottaa myös muita vanhoja tärkeitä asioita mukaan.  Bloggaaminen on yksi näistä toimista. Bloggaamisessa toteutuu itseasiassa aika moni arvoistani. 

1. Bloggaaminen tuo minulle selkeyttä, koska kirjoittaminen on minulle tapa käsitellä asioita.
2. Bloggaaminen tuo minulle nautinnollisuutta elämään, koska se on rentouttavaa kun se on luonnollista (ei siis väkinäistä kirjoittamista tai teennäistä kirjoittamista).
3. Bloggaamisen myötä pystyn tuomaan ilmi omaa intohimoisuuttani erilaisia asioita kohtaan.
4. Bloggaamisen myötä pystyn konkretisoimaan unelmiani ja selkeyttämään niitä, koska kirjoittaminen tuo sitä selkeyttä. 
5. Bloggaamisen myötä voi inspiroida.

En enään voi kuitenkaan kutsua itseäni fitness-bloggaajaksi tai asiantuntijaksi. En käytä niitä kuitenkaan enää jatkuvasti työssäni ja paras osaamiseni alkaa olemaan enemmän liiketoiminta- ja ohjelmisto-osaamista, kuin sitä fitness-touhua. Mä pidin entisenä fitness-bloggaajana jonkinlaiseksi velvollisuudeksi kirjoittaa samalla tyylillä samoista aiheista kuin ennenkin. Stressasin myös sitä, että eihän jostain it-jutuista kirjoittaminen voi olla edes mielenkiintoista versus siihen kuinka teen jotain supersmoothieita kotona. 

Siksi en en kirjoittanut. Se olisi tuntunut valehtelulta ja siltä, että kirjoitan toisin kuin itse elän. 

En kuitenkaan halua että ketään luulee että olisin elänyt aivan päin mäntyä. Painoa ei ole kertynyt kuin 6-7kg kolmessa vuodessa ja väitän että niistäkin 2-3kg on lihasta. Olen treenannut ja olen katsonut ruokailutottumuksiani, mutta lähinnä vain sinne päin. Mä olen kuitenkin tyytyväinen, että löysin liikunnan ja ruokailutottumukset ennen yrittäjyyttä. Ne on niin takaraivossa. Samoin vaikka aloin aikoinaan liikkumaan pinnallisista syistä, niin liikunnasta tuli vuosien saatossa merkittävä stressinhallintakeino. 

Ymmärrän miksi monen kiireisen ihmisen on vaikeaa pitää huolta itsestään esim. ruuhkavuosien aikana. Ei ole helppoa. Koen olevani siunattu sillä, että opin ne tavat ennen yrittäjyyden aloittamista. 

Jos ensimmäiset vuodet oli mulle vaikeita, vaikka tiedän miten asiat tehdään, niin miten vaikeaa itsestään huolehtiminen ruuhavuosien aikana on sellaiselle ihmisille, joka ei ole hyvinvointialan ammattilainen? Ei käy kateeksi... 


Pystynkö mä jatkossa inspiroimaan ketään uudella kirjoitustyylillä jää nähtäväksi :)

Teen ainakin sitä niin kuin elän, eikä se ole valheellista.